Kuunteleminen on hieman samankaltainen taito kuin puhuminen tai kirjoittaminen: Ne ovat arkisia, jokapäiväisiä taitoja. Kaikki osaavat tehdä niitä jollain tavalla ja ovat lähes koko elämänsä myös osanneet. Emme useinkaan ajattele, osaammeko niitä hyvin tai, vieläkin tärkeämpää, miten voisimme näissä taidoissa kehittyä.
Seuraavassa on joukko vinkkejä, joiden avulla voit kehittyä kuuntelemisessa ja kuuntelijana. Kokeile kaikkia tai edes jotain niistä.
1) Mieti, keitä sinun kannattaisi kuunnella enemmän
Ketkä ovat niitä sinulle tärkeitä ihmisiä, joita sinun kannattaisi kuunnella enemmän? En tarkoita tällä nyt niinkään sellaisia esikuvia tai auktoriteetteja, joita muutenkin kuuntelet. Mieti pikemminkin, ketkä ovat sellaisia ihmisiä, joiden kuunteleminen jää tällä hetkellä liian vähälle.
Ovatko tällaisia ihmisiä esimerkiksi puolisosi, lapsesi, kollegasi, alaisesi tai vaikkapa asiakkaasi? Keneltä voisit oppia lisää? Kenen ajatuksia sinun kannattaisi oppia tuntemaan paremmin? Kenelle sinulla olisi annettavaa? Kenen kuunteleminen lisäisi teidän molempien hyvinvointia?
2) Järjestä aikaa ja tilanteita kuuntelemiselle
Kuunteleminen ei ole mahdollista, jos sille ei ole tilaa ja aikaa. Mieti ensin, miten voisit seurata keskusteluja, joita jo nyt käydään. Tämän jälkeen voit miettiä, miten voisit järjestää säännöllisesti tilanteita kuuntelemiselle.
Kannattaisiko sinun varata vaikkapa päivittäin aikaa sille, että kuuntelet lapsiasi tai puolisoasi? Voisitko käydä esimerkiksi viikoittain lounaalla alaistesi kanssa, jotta kuulet heidän ajatuksiaan? Kun tällaisista tapaamisista tai tilanteista tulee osa normaalia toimintaa, keskusteleminen ja kuunteleminenkin tulevat helpommaksi.
3) Koeta päästää irti impulssista puhua
Keskity siihen, mitä toinen sanoo, älä siihen, mitä sinun täytyy seuraavaksi sanoa. Kun haluat sanoa jotain, mieti, onko se todella tarpeen. Voisitko olla hiljaa ja kuunnella, mitä muilla on sanottavana?
Jos keskustelet kahden kesken jonkun kanssa, anna toisen puhua loppuun ennen kuin puhut itse. Mieti myös niitä tilanteita, joissa normaalisti olet äänessä. Voisitko välillä ollakin luontevasti hiljaa?
4) Mieti, miten voisit paremmin muistaa sen, mitä olet kuullut
Kuunteleminen voi olla itse asiassa raskasta puuhaa. Muistiinpanojen tekeminen voi auttaa kuuntelemisessa, vaikket edes koskaan uudestaan lukisi muistiinpanoja. Kaikissa tilanteissa muistiinpanojen tekeminen ei tietysti ole mahdollista tai järkevää. Tällöinkin voit esimerkiksi kerrata mielessäsi, mitä sanottiin.
Toisen sanojen toistaminen tai suullisen yhteenvedon tekeminen toisen sanomasta on joskus myös tehokas tapa osoittaa toiselle, että todella kuuntelet häntä. Tämä parantaa keskusteluilmapiiriä ja voi myös auttaa selvittämään potentiaaliset väärinkäsitykset heti.
5) Älä aloita tärkeää keskustelua, ellet ole siihen valmis
Jos jokin tietty keskustelu on hyvin tärkeä, kannattaa olla rehellinen itselleen ja muille. Joskus liiallinen väsymys tai kiire johtaa siihen, että keskustelusta ja kuuntelemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään. Ehdota tällöin keskustelulle toista ajankohtaa ja koeta varmistaa, että olet silloin valmis keskustelemaan.
6) Aina kuunteleminen ei kannata
Joillain ihmisillä on taipumus velloa ongelmissaan tai käsitellä kaikkia asioita hyvin epärakentavalla tavalla. Toisinaan me kaikki syyllistymme siihen. Tällainen keskustelu tai tällaisen puheen kuunteleminen ei välttämättä ole hyväksi kenellekään. Ajan käyttäminen hyödyttömään kuunteluun vie aikaasi pois muusta ja voi myös muuttaa suhtautumistasi kuuntelemiseen negatiiviseksi.
Opettele tunnistamaan, milloin toista ei kannatakaan kuunnella. Opettele sanomaan kohteliaasti mutta varmasti, että et ole kiinnostunut tällaisesta keskustelusta. Älä kuitenkaan käytä tätä tekosyynä olla todella kuulematta mitä muilla on mielessään. Vasta toista kuultuasi ja kuunneltuasi pystyt tekemään kunnollisen arvion tilanteesta ja tästä henkilöstä.
Vuoden alku on aina suunnittelun, päätösten ja tavoitteiden asettamisen aikaa. Tämän vuoden alussa olen itse käyttänyt Chris Broganilta oppimaani kolmen sanan menetelmää.
Kolmen sanan menetelmässä ajatuksena on keksiä tai päättää kolme sanaa, jotka toimivat eräänlaisina suuntaviivoina tulevalle vuodelle. Sanat eroavat päätöksistä siinä mielessä, että ne ovat lempeämpiä. Ne on myös hyvin helppo muistaa. Niistä tulee eräänlaisia mantroja, joita voi toistaa mielessään.
Menetelmässä tehdään seuraavat askeleet:
1) Päätä kolme sanaa, jotka ohjaavat toimintaasi tulevana vuonna.
2) Listaa yhdestä kolmeen polkua (tai strategiaa), jotka johtavat kohti noiden sanojen määrittämää tavoitetta.
3) Listaa häiriötekijöitä, jotka voivat haitata toimintaasi.
4) Luettele konkreettisia askelia, jotka kuljettavat polulla eteenpäin. Näitä riittää aluksi pari. Ei tarvitse olla liian kunnianhimoinen!
5) Kuvaile, miltä maali näyttää.
6) Kuvaile, mitä maalin saavuttamisen jälkeen seuraa. Jotain haastavaa!
Kuuntele, Yksinkertaista ja Itsetunto
Omat kolme sanaani tulevalle vuodelle ovat kuuntele, yksinkertaista ja itsetunto. Ne on suhteellisen helppo ymmärtää. (Chris Broganin sanat vuodelle 2010 ovat aika paljon kryptisempiä: ekosysteemit, omistajat ja kuninkaat.)
Kuuntele – Yritän tänä vuonna eri tilanteissa pyrkiä kuuntelemaan paremmin ja oppia tarkastelemaan asioita muiden näkökulmasta. Sen sijaan, että yrittäisin koko ajan tuoda esille oman näkemykseni, koetan keskittyä kuuntelemiseen, opetella kuuntelemista.
Yksinkertaista – Tämä on ollut suuntaviivani jo jonkin aikaa. Vähemmän projekteja, vähemmän velvollisuuksia. En ole siinä kovin hyvä, mutta tämän strategian positiiviset puolet näkyvät jo.
Itsetunto – Näistä kolmesta ehkäpä henkilökohtaisin. Osittain sana on inspiraatiota Matthew McKayn erinomaisesta Self-Esteem-kirjasta, jota juuri luen. Tavoitteena on vähentää itseni kiusaamista ja keskittyä kaikessa positiiviseen puoleen.
Seuraavassa vielä menetelmän havainnollistamiseksi eri vaiheet tuon yksinkertaista-sanan osalta:
1) Sana
Yksinkertaista
2) Polut
Rituaalit
Karsiminen
3) Häiriötekijät
Impulssi uusiin projekteihin
Muilta ihmisiltä tulevat tehtävät ja projektit
Harhautuminen olennaisesta
4) Askeleet Rituaalit
Viikon suunnitteleminen
Päivän suunnitteleminen
Rituaalit toistuvia, sidottu aikaan ja merkitty kalenteriin
Karsiminen
Turhien menojen karsiminen kalenterista
Kodin yksinkertaistaminen ja tavaroiden karsiminen asia kerrallaan
Uusi projekti vain, jos yksi vanha projekti valmis tai karsittu pois
5) Maaliviiva Time affluence (eli tunne ajan riittämisestä)
6) Seuraavat askeleet
Energinen ja levollinen olo
Palaan näihin teemoihin tässä blogissa vielä myöhemminkin. Määrittelepä sillä aikaa omat sanasi tälle alkaneelle vuodelle!
Esitän tässä artikkelissa mallin, joka kuvaa erilaisia tapojamme reagoida ulkoisiin ja sisäisiin impulsseihin. Impulssi tässä yhteydessä tarkoittaa ärsykettä, yllykettä, ideaa tai sisäistä tarvetta tai tapahtumaa, joka aiheuttaa meissä halun toimia ja reagoida. Elossa ollessamme meidän käytettävissämme oleva energiamme vaihtelee hetkestä toiseen. Kun energiataso nousee, se aiheuttaa meissä halun ja tarpeen toimia, impulssin.
Ihminen on äärettömän monimutkainen kokonaisuus, eikä liene koskaan mahdollista luoda kattavaa mallia kaikista niistä sisäisistä ja ulkoisista voimista ja vaikuttimista, joiden piirissä olemme. Tässä käsittelemäni neljän kategorian malli on mielestäni kuitenkin varsin käyttökelpoinen yrittäessämme ymmärtää reaktioitamme. Nämä neljä kategoriaa, reaktiomallia tai reaktiotyyliä ovat: Impulsiivinen, Repressiivinen, Depressiivinen ja Spontaani.
Impulsiivinen reaktiomalli (Arvaamaton ja karismaattinen johtaja)
Nimensä mukaisesti impulsiivinen toiminta on suoraa ja suodattamatonta seurausta impulssista. Impulsiivista käytöstä leimaa välittömän mielihyvän etsintä ja eräänlainen arvaamattomuus ja vaaran tunne; tunne siitä, että mitä tahansa voi tapahtua. Voimakkaat tunneilmaisut kuuluvat myös impulsiiviseen tyyliin. Impulsiivisuus on osa sitä erityislaatuisuutta, jota ihailemme lapsissa. Kun lapsi saa idean maalata stereot piimällä, hän ryhtyy toimeen miettimättä seurauksia. Samalla tavoin aikuinen impulsiivisesti toimiva henkilö toteuttaa itseään usein miettimättä toimintansa seurauksia. Ero aikuisen ja lapsen välillä on tietysti tässä yhteydessä se, että aikuinen joutuu teoistaan eri tavalla vastuuseen. Vielä kehittyvälle lapselle sallitaan asioita, joita aikuisen ihmisen käytöksessä ei pidetä normaalina tai toivottavina.
Pitkälle vietynä ja jatkuvana aikuisen toimintatapana impulsiivisuus saattaa olla yksilön ja hänen ympäristönä kannalta hyvin tuhoisaa. Impulsiivisuuteen taipuvaisen ihmisen elämään liittyvät usein myös erilaiset riippuvuudet eli addiktiot. Keskeistä impulsiiviselle toiminnalle on se, että itse motiivi tai impulssin aiheuttaja (jokin tarve, tunne, ajatus) on toiminnan aikana suurelta osin tietoisuuden ulkopuolella tai painettuna tiedostamattomaan. Ihminen saattaa kuitenkin tulla tietoiseksi toimintaan ajaneista vaikuttimista impulsiivisen toiminnan jälkeen. Silti yllykkeen taas seuraavan kerran voimistuessa rationaalinen harkinta hämärtyy ja impulsiivinen toiminta ottaa vallan.
Impulsiivisuus on usein voimakkaasti kytköksissä luovuuteen. Tämä onkin loogista, sillä yhtenä luovuuden määritelmänä voidaan pitää kykyä kuulla ja tuoda voimallisesti näkyviin omia sisäisiä näkyjä, viettitarpeita, tunteita ja kokemuksia. Usein näin tehdessään ja taidetta luodessaan taiteilija joutuu siirtämään sivuun yhteiskunnan ja sosiaalisen järjestyksen standardit ja normit. Monesti suurin ja merkittävin taide onkin sellaisten ihmisten luomaa, jotka eivät omassa elämässään koskaan onnistuneet sopeutumaan yhteiskuntaan tai elinaikanaan vakiinnuttamaan asemaansa. Eivät edes siinä määrin, että olisivat kyenneet hankkimaan siedettävän toimeentulon. Voima, joka sai heidät luomaan vailla estoja, tuhosi heidät sosiaalisesti.
Repressiivinen reaktiomalli (Tiukkapipoinen ja etäinen johtaja)
Repressiota voidaan kutsua myös tukahduttamiseksi. Sana repressio muodostuu kahdesta osasta ”re-” ja ”pressio”. Tämä tarkoittaa suurin piirtein suomennettuna ”takaisin painamista” tai ”vasta-paineistusta”. Alkuperäinen paine on impulssi, joka ihmisessä syntyy ja joka aiheuttaa tarpeen toimia. Vastapaine eli repressio on tämän alkuperäisen impulssin estämiseen pyrkivä voima. Repression olemukseen kuuluu, että sekä alkuperäinen impulssi että sen torjunta, repressio, ovat suurelta osin yksilön tiedostamattomia. Kyse on opitusta automaatiosta, jossa ei-toivotuksi koettua impulssia seuraa automaattisesti impulssin tiedostamaton tukahduttaminen.
Repressiivinen toiminta on enimmäkseen opittujen yhteiskunnallisten normien ja standardien tottelemista. Näin toimien on mahdollista saavuttaa yhteisön hyväksyntää ja kunnioitusta. Hintana on kuitenkin usein osittainen yhteyden menetys omiin sisäisiin tarpeisiin ja tunteisiin. Repressioon taipuvaiselle ihmiselle tyypillisiä tunnusmerkkejä ovat tunne-elämän kapeus, luovuuden puute ja haluttomuus tarvittaessa poiketa jo tehdyistä suunnitelmista. Voimakas repressio luo ulospäin vaikutelman älyn ja rationaalisuuden hallitsemasta ihmisestä, johon on kuitenkin vaikea kokea yhteyttä tunnetasolla. Repressioon taipuvainen ihminen on myös empatiakyvyltään rajoittunut ja usein kykenemätön luottamaan intuitioonsa ratkaisuja ja valintoja tehdessään.
Jatkuvana reaktiomallina repression suurimpiin haittoihin kuuluu mielihyvän katoaminen. Sisäisten impulssien automaattinen tukahduttaminen sulkee pois tietoisuudesta sekä impulssin että sen tukahduttamisen, ja seurauksena voi olla kokemus itsestä vieraantumisesta sekä tunne epämääräisestä tyhjyydestä. Voimakas repressio aiheuttaa myös usein yksinäisyyden kokemuksen, sillä se vaikeuttaa yhteyden luomista muihin ihmisiin tunnetasolla. Suuri osa nykyaikaisesta psykoterapiasta ja psykoanalyysistä keskittyy juuri repression purkamiseen ja alkuperäisten impulssien ja tarpeiden tiedostamiseen. Tavoitteena on lisätä yksilön tietoisuutta siitä, miksi hän kieltää itseltään tarvitsemiaan asioita ja kuinka hän voisi sallia ne itselleen rakentavassa muodossa.
Depressiivinen reaktiomalli (Välinpitämätön ja pohdiskeleva johtaja)
Kolmas ongelmallinen tapa suhtautua sisäisen ja ulkoisen maailman vaatimusten väliseen ristiriitaan on depressio. De-pressio tarkoittaa jotakuinkin ”paineen poistamista”. Depressiivinen reaktio laskee yksilön energiatasoa kokonaisuudessaan. Tällöin myös impulssit heikkenevät siinä määrin, että ne eivät enää vaadi sen enempää välitöntä toteuttamista kuin tukahduttamistakaan. Depressioreaktio on havaittavissa kaikissa elävissä organismeissa. Kun yksilö tai organismi kokee mahdollisuutensa vaikuttaa omaan tilanteeseensa olemattomiksi, on tietyssä mielessä viisasta lopettaa voimien tuhlaaminen kamppailuun ja asettua eräänlaiseen energiansäästötilaan.
Depressiiviseen reaktiomalliin kuuluu siis keskeisesti energian vähyys. Vähäinen energia ja impulssien heikkous mahdollistavat korkeamman tietoisuuden itsessä tapahtuvista impulsseista. Nyt en puhu siis kliinisestä, vakavasta depressiosta, jossa energiaa on liian vähän edes tällaiseen älylliseen havaitsemiseen. Itse asiassa mikä tahansa näistä kolmesta tähän mennessä käsitellystä reaktiomallista on pitkään jatkuessaan ja kärjistyessään tuhoisa yksilön hyvinvoinnin kannalta.
Depressiivinen reaktiomalli mahdollistaa siis samaan aikaan energialtaan heikon tunne-elämän sekä suhteellisen korkean tietoisuuden olemassa olevista (nyt heikoista) sisäisistä impulsseista. Tämä tietoisuus on mahdollista juuri siksi, että impulssien heikkous tekee niistä vähemmän uhkaavia. Siksi tarve torjua niitä tiedostamattomilla defensseillä (kuten esimerkiksi repressio) vähenee. Ainoa, mikä puuttuu, on energia ja sen mukana tuleva kyky toimia. Depressiivisessä tilassa on mahdollista tarkkailla ja havaita, mutta ulkopuolelta, ikään kuin osallistumatta varsinaisesti elämään. Niinpä mielihyvän väheneminen on keskeistä myös tässä mallissa.
Spontaani reaktiomalli (Innostava ja ihmisläheinen johtaja)
Spontaania reaktiomallia voidaan nimittää myös terveen aikuisen reaktiomalliksi. Spontaani reaktio sisältää tietoisen yhteyden impulssiin sekä tietoisuuden ja ymmärryksen impulssin luonteesta ja olemuksesta. Samaan aikaan on mahdollista tehdä realistisia arviointeja ja päätelmiä siitä, mikä olisi paras tapa toimia suhteessa kulloinkin kyseessä olevaan impulssiin. Yksilö kykenee tietoiseen päätöksentekoon siitä, toteutetaanko impulssin vaatimus heti ja sellaisenaan, lykätäänkö sen toteuttamista myöhemmäksi vai jätetäänkö se kokonaan toteuttamatta.
Spontaanin ihmisen tunnusmerkkejä ovat luovuus, huumorintaju, kypsä ja tasapainoinen tunne-elämä, empatiakyky, vastuullisuus, kyky lykätä mielihyvän saavuttamista sekä myös terve kyky nauttia ja kokea mielihyvää silloin, kun siihen on sopiva aika ja ympäristö. Spontaani toiminta on jossain määrin ennustettavaa, mutta ei tylsää tai vailla yllätyksiä. Spontaani ihminen kykenee tekemään ja noudattamaan suunnitelmia mutta osaa myös tarvittaessa improvisoida tai muuttaa jo tehtyjä suunnitelmia havaitessaan tämän tarpeelliseksi.
Keskeistä spontaanissa toiminnassa on siis jatkuva tietoisuus itsestä ja vaikuttavista voimista prosessin joka vaiheessa. Tämä on repressiiviseen ja impulsiiviseen reaktiomalliin nähden oleellinen ero. Spontaani ihminen ei ole ”automaattiohjauksella” vaan itse tietoinen tekemistään valinnoista, niiden syistä ja todennäköisistä seurauksista. Hän pystyy onnistuneesti sovittamaan yhteen sekä sosiaalisen roolinsa vaatimukset että sisäisen minänsä tarpeet. Hän on oman elämänsä ohjaaja ja siksi myös tietoinen vastuustaan oman elämänsä suunnasta. Tällainen ihminen koetaan yleensä automaattisesti johtohahmoksi, koska hän selvästi pystyy johtamaan itse itseään ja näin ollen luontevasti myös muita ihmisiä.
Tietoisuuden lisääminen
On ilmeistä, että malleista viimeinen eli spontaani reaktiomalli on monin tavoin toimivin. Kuinka sitten voimme ruokkia itsessämme mahdollisuutta spontaaniin toimintaan? Vastaus on mielestäni: lisäämällä tietoisuutta itsestämme. Jos opimme ymmärtämään, hyväksymään ja ennen kaikkea tiedostamaan omat impulssimme, saamme mahdollisuuden siirtyä pois opituista automaattisista reaktiotavoista ja pääsemme valitsemaan oman, kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivan tavan. Parhaalla tavalla tarkoitan sellaista toimintaa tai reaktiota, joka ottaa huomioon mahdollisimman suuren määrän erilaisia tekijöitä. Voimme esimerkiksi samaan aikaan säilyttää elävyytemme ja yhteyden omiin tarpeisiimme ja kuitenkin toimia yhteisön tai yhteisen tavoitteen kannalta tuottavalla tavalla.
Tietoisuutta itsestä voidaan harjoittaa ja harjoitella monin tavoin. Uskoakseni itsensä tuntemaan oppimisen prosessi ei ole puhtaasti älyllinen tai varsinkaan metafyysinen. Ollakseen todellinen ja kestävä, sen on ankkuroiduttava fyysiseen todellisuuteen, kehoomme. Kehossamme voimme oppia havaitsemaan tunteita, tarpeita ja impulsseja. Voimme oppia ymmärtämään, mitä ne haluavat meille kertoa ja miten ne haluavat toteutua. Ja kun ne on tuotu alitajunnan pimeästä tietoisuuden valoon, voimme itse aikuisina käyttää omaa valtaamme vastuullisesti ja tehdä päätöksiä siitä, miten me noihin sisäisiin voimiin suhtaudumme ja missä määrin ja millä tavoin ohjaudumme niiden mukaan.
Tällainen prosessi ei suinkaan ole helppo tai edes kivuton. Koska me kaikki olemme eläneet elämäämme jossain määrin kieltäen itseämme tai ollen sokeita omille motiiveillemme, saatamme järkyttyä tai pettyä, kun alamme todella katsoa ja havaita sisäistä todellisuuttamme ja sen dynamiikkaa. Tämän alkujärkytyksen ja siitä toipumisen jälkeen meille avautuu uusi ja kiinnostava maailma, jonka tutkimiseen huomaamme olevamme enemmän kuin motivoituneita. Onhan kyse, ei enemmästä, eikä vähemmästä, kuin elämästämme, itsestämme ja kohtalostamme.
Sitä, mitä et itsessäsi rakasta, et koskaan opi tuntemaan. Sitä, mitä et itsessäsi tunne, et voi hallita. Sitä, mitä et voi itsessäsi hallita, hallitsee sinua. Siispä: Katsokaamme itseämme rakastaen ja hyväksyen. Silloinkin, kun se mitä näemme, ei vastaa kuvaa siitä, mitä toivoisimme olevamme. Vain näin voimme tulla siksi, mitä todella haluamme olla. Omaksi itseksemme.
Business Healersin kotisivut ovat uudistuneet. Jatkossa voit seurata uutisia ja artikkeleita blogimme välityksellä.
Blogin sisällön voit tilata sähköpostiisi sivun oikeassa laidassa olevalla lomakkeella tai tästä linkistä. Voit seurata blogia myös RSS-syötteen avulla syötteenlukijalla (esim. Google Reader).
