Kategoria: Uncategorized

Paavo Westerbergin kolumni Luovan työn johtaminen ja vision merkitys on julkaistu Talentumin Suomen Laki -palvelussa. Kolumni löytyy täältä.

Ketonen & Myllyrinne -televisiosarjasta tuttu, kouluttajanamme toimiva Kari Ketonen on kirjoittanut yhdessä Ville Myllyrinteen kanssa kirjan, jolla on ovela nimi: ”Ketonen & Myllyrinne”.

Kustantajan mukaan ”Kirjaa ei suositella maantiedon, kemian eikä lyhyen espanjan oppikirjaksi.”

Lisätietoja löytyy kustantajan kotisivulta. Kirjaa voi ostaa kirjakaupoista sekä kustantajan verkkokaupasta.

Työnohjaaja Sanna Vehviläisen artikkeli Aikaa, tilaa, ajatuksen vapautta sisältää hyviä ajatuksia työnohjauksesta ja muutoksesta. Oleellista on vertaisten tuki ja se, että on aikaa pysähtyä peruskysymysten äärelle.

Vehviläinen kirjoittaa:

Muutosta jalkautetaan työyhteisöihin mitä moninaisimmilla tavoilla. Muutoksen myyminen on oma suurbisneksensä. Entä jos ei maksettaisikaan taas uutta projektia taloon, vaan istuttaisiin alas, ihan niiden perustehtävien ääreen, ja kyseltäisiin: mitä tapahtuu? Mistä työssämme on kysymys, miksi me sitä teemmekään? Miten minä sen ymmärrän? Miten sinä?

Artikkeli on luettavissa Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkopalvelussa.

Dale Lockettin kolumni Teetkö aina parhaasi? on julkaistu Talentumin Suomen Laki -palvelussa. Kolumni löytyy täältä.

Kimmo Svinhufvudin kolumni Tiedostamattoman prosessoinnin voima on julkaistu Talentumin Suomen Laki -palvelussa. Kolumni löytyy täältä.

Kari Ketosen kolumni Järki ja tunteet on julkaistu Talentumin uudistuneessa Suomen Laki -palvelussa. Kolumni löytyy täältä.

Paavo Westerberg oli sunnuntaina 14.3.2010 Arto Nybergin vieraana YLE TV1:ssä. Ohjelma on katsottavissa YLE Areenalla 21.3. asti.

Kouluttajamme Paavo Westerberg on näkyvästi esillä tulevina viikkoina. Tänään maanantaina 8.3.2010 alkaa TV1:n Kotikatsomossa Paavon käsikirjoittama ja ohjaama kolmiosainen sarja Jälkilämpö. Helsingin Sanomat kutsui Jälkilämpöä ”kevään hallituimmaksi sarjaksi”. Sarjan pääosissa ovat Ville Virtanen, Mari Rantasila, Emmi Pesonen ja Mikko Kouki.

Kansallisteatterissa saa puolestaan ensi-iltansa 19.3.2010 Paavon käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Valhe. Sen pääosissa ovat Jukka-Pekka Palo, Kristo Salminen ja Antti Pääkkönen.

Jos jätämme pois omat ja läheistemme vakavat sairaudet, luonnonkatastrofit ja muut välittömästi omaamme tai läheistemme henkeä mahdollisesti uhkaavat seikat, meille jää oikeastaan vain yksi todellinen ongelma. Muut ihmiset.

Tai jos olen vähän eksaktimpi, ainoa ongelmamme on omat tunteemme. Se, mitä tunnemme muiden ihmisten seurassa, heitä kohtaan, tunteet, jotka meissä syntyvät muiden tekojen, sanojen tai käytöksen johdosta. Jos taas täysin vetäydymme muiden ihmisten seurasta tai päätämme olla välittämästä kenestäkään pätkääkään, elämä tuskin muuttuu yhtään helpommaksi. Ainakaan pitkällä tähtäimellä.

Jos voisimme päättää, mitä tunnemme, elämämme olisi tietenkin upeaa. Yhdysvalloissa myydään vuosittain yli kahdeksan miljardin dollarin edestä kirjoja, joiden sanoma voidaan kiteyttää suurin piirtein näin: Se, mitä ajattelet, aiheuttaa sen, mitä tunnet. Muuta ajatuksesi, niin tunteesi muuttuvat. Eli joka Jamppa ja Janna vaan rupeaa ajattelemaan positiivisia ajatuksia, niin elo muuttuu auvoksi. Ajatuksiahan voi ohjailla kuin hiirenosoitinta ruudulla. Eikö? Tarvitseeko tästä edes keskustella?

Jostain syystä näitä kirjoja kuitenkin tuotetaan joka vuosi uusia ja uusia. Ja ihmiset ostavat niitä, koska ovat ilmeisesti edelleen onnettomia. Onko mahdollista, että tämä yksinkertaisen nerokas ohje ei itse asiassa olekaan käyttökelpoinen? Tietysti kirjoihin sisäänrakennettu vastaus kuuluu: Jos elämäsi ei muutu positiiviseksi, et ajattele tarpeeksi positiivisesti. Oma vika. Osta uusi kirja. Ehkä sitten tajuat.

Keskiössä syyllisyys

Uskon itse tämän ajattelutavan suosion perustuvan sen keskiössä olevaan syyllisyydentunteeseen. Onnettomat ihmiset tuntevat helposti syyllisyyttä omasta onnettomuudestaan. Niinpä he ovat valmiita hyväksymään teorian, joka kertoo heidän itse aiheuttavan oman surkeutensa ajattelemalla vääriä ajatuksia. Teoria tuntuu oikealta, koska se itse asiassa vahvistaa ja tukee tätä epämääräistä syyllisyydentunnetta, joka puolestaan on merkittävä osatekijä heidän kärsimyksessään.

Minä uskon, että emme voi ohjata tunteitamme, ainakaan niin suoraviivaisesti, kuin self help -bisnes meille uskottelee. Sen sijaan tunteemme ohjaavat meitä ja varsinkin ajatuksiamme. Paljon enemmän, kuin itsellemme myönnämmekään, ja nimenomaan tunteet, joista emme ole tietoisia.

Onko tämä mahdollista? Tunteita, joista emme ole tietoisia? Kyllä se on. Olen riittävän monessa workshopissa ja ryhmäterapiassa riittävän monta kertaa kuullut tämän tyyppisiä lauseita: ”Nyt mä tajusin, että mä olen koko ajan helvetin vihainen. Mä tunnen vihaa. Kummallista. Emmä ollu tajunnu.” tai ”Itse asiassa mä äsken ymmärsin, että mä olen ollut aina pettynyt kaikkiin mun ystäviini.”

Nämä oivallukset syntyvät tilanteessa, jossa ihminen alkaa keskittyä havaitsemaan, mitä hän itse asiassa pohjimmiltaan todella tuntee. Ja kun nämä tunteet saadaan tietoiseen käsittelyyn, niiden valta vähenee, ne ohjaavat meidän toimintaamme vähemmän. On enemmän mahdollista tehdä rationaalisia, harkintaan perustuvia ratkaisuja. Siksi puhun tunteista. En minä halua, että joka työpaikalla itketään ja huudetaan ja puhutaan koko ajan tunteista. Minä haluan, että työpaikoilla on ihmisiä, jotka tietävät mitä tuntevat ja pystyvät erottamaan tunteen ja toiminnan. Rationaalisia, aikuisia ihmisiä, jotka kunnioittavat tunteitaan, omiaan ja muiden. Joutumatta kuitenkaan niiden riepoteltaviksi.

Toisenlainen lääke

Minä en kannusta ketään muuttamaan itsessään mitään. Ainakaan tänään. Ainakaan suoraviivaisella päätöksellä. Minä kannustan ihmisiä etenemään kohti syvempää ja kirkkaampaa ymmärrystä siitä, mitä he tuntevat. Jotta se, mitä he tietämättään tuntevat ei ohjaisi heidän elämäänsä pelkääjän paikalta. Tässä vaihtoehtoinen resepti merkitykselliseen elämään: Älä yritä muuttaa ajatuksiasi tai tunteitasi. Yritä ainoastaan tulla niistä tietoisemmaksi. Tietoiset ajatukset ja tunteet vaikuttavat  aivan eri tavalla kuin tiedostamattomat. Tietoisuus mahdollistaa valinnat. Tiedostamattomien voimien varassa olemme tuuliajolla, emmekä edes ymmärrä olevamme.

Itse syön samaa lääkettä. Ei se aina hyvältä maistu eikä muuta hetkessä kaikkea. Eteneminen tällä tiellä on välillä hidasta, usein ennustamatonta, yllätyksellistäkin, mutta se toimii. Se muuttaa ihmistä.

Israelilaissyntyinen psykologi Tal Ben-Shahar on käsitellyt kirjassaan Happier hyvin perustavanlaatuista kysymystä: miten voimme olla onnellisia?

Ben-Shaharin kirja perustuu hänen Harvardin yliopistossa pitämäänsä luentosarjaan. Ensimmäisenä vuonna kurssilla oli kuusi, toisena vuonna 380 ja kolmantena vuonna 855 opiskelijaa, ja se oli näin maailman korkeatasoisimmaksi arvioidun yliopiston suosituin kurssi. Jokin Ben-Shaharin ajatuksissa siis vetosi ihmisiin. Pienessä kirjassa on paljon erilaisia haastavia ajatuksia, joista osaa esittelen tässä artikkelissa.

Ensimmäinen huomio liittyy kirjan nimeen, joka on ”Happier”, ei siis ”Onnellinen” vaan ”Onnellisempi.” Ben-Shahar on tutkinut aihetta vuosien ajan, ja ihmiset kysyvät häneltä säännöllisesti: ”Oletko onnellinen?” Lopulta hän ymmärsi, että itse kysymys on virheellinen. Ensinnäkin se saa ajattelemaan, että onnellisuus on jonkinlainen kyllä–ei-vastausparilla tarkasteltava asia. Ajattelemme, että joko olemme onnellisia tai sitten emme. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, sillä onnellisuudessa on asteittaisia eroja.

Toinen ongelma kysymyksessä ”Oletko onnellinen?” on se, että se saa meidät helposti heti vertaamaan itseämme muihin ja johtaa meitä näin itse asiassa harhaan. Onkin mielekkäämpää kysyä: ”Miten voin tulla onnellisemmaksi?” Tähän kysymykseen on paljon vastauksia ja aivan todellisia ratkaisuja.

Mitä onnellisuus on?

Ben-Shaharin mukaan onnellisuus on ”yleinen nautinnon ja merkityksellisyyden kokemus.” Onnellinen ihminen kokee nautintoa ja positiivisia emootioita sekä kokee samalla elämänsä merkitykselliseksi.

Onnellisuus ei ole pysyvä olotila tai viittaa hetkelliseen kokemukseen: onnellinen ihminen kokee ajoittain kipua tai emotionaalista tuskaa mutta on silti onnellinen. Kukaan ei siis ole onnellinen koko aikaa: suru, ahdistus, pettymys, suuttumus ja pelko ovat inhimillisiä tunteita, jotka myös kuuluvat elämään. Ben-Shaharin mukaan on kyllä ihmisiä, jotka ovat koko ajan onnellisia: heitä kutsutaan psykopaateiksi.

Onnellisuus on siis sitä, että samanaikaisesti koemme positiivisia emootioita ja pidämme elämäämme merkityksellisenä. Näiden kahden asian suhde aikaan on kuitenkin erilainen. Karkeasti ottaen positiiviset emootiot ja nautinto liittyvät tähän hetkeen, koemme nautintoa nyt. Merkitys taas liittyy tulevaan, siihen, miten mielekkääksi elämämme koemme pidemmällä aikavälillä. Ihmiset eroavat kuitenkin varsin paljon siinä, miten he aikaan asennoituvat.

Neljä ihmistyyppiä

Ben-Shaharin mukaan ihmisillä on periaatteessa neljä erilaista tapaa suhtautua aikaan ja hyötyyn. Nämä ovat hedonismi, oravanpyörä, nihilismi sekä onnellisuus.

Hedonisti ajattelee vain nykyhetkeä sekä siinä saavutettua nautintoa. Hän osaa elää hetkessä ja nauttia elämästään tässä ja nyt. Hedonistin ongelma on kuitenkin se, että hän laiminlyö tulevan. Kaikki hetkellisen nautinnon aiheuttajat ovat ohimeneviä, eivätkä ne tuo pysyvää turvaa. Hetkessä eläminen tuo väistämättä ongelmia ja onnettomuutta tulevaisuudessa.

Oravanpyörässä elävän suhtautuminen on tavallaan päinvastainen kuin hedonistilla. Hän luopuu nykyisistä iloista ja nautinnoista tulevan hyväksi. Hän ajattelee: ”Tämä opiskelu tai työ on tylsää ja ankeaa, mutta kunhan se on ohi, saan hyvän työpaikan tai ylennyksen tai rahaa tai jotain muuta, joka tuo onnen ja turvan.” Hän siis ajattelee ainoastaan tulevaa ja tulevaisuudessa saavutettuja hyötyjä. Oravanpyörän ongelma on tietysti se, että se tekee jokapäiväisestä arjesta ankeaa ja masentavaa. Lisäksi ongelma on myös siinä, että tällainen ihminen ei useinkaan osaa edes tulevaisuudessa nauttia saavutuksistaan.

Nihilisti, sellaisena kuin Ben-Shahar hänet määrittelee, on sen sijaan luopunut kokonaan toivosta. Hän suhtautuu negatiivisesti sekä nykyhetkeen että tulevaan. Nihilisti uskoo, että hän ei voi olla onnellinen sen enempää tässä hetkessä kuin tulevaisuudessakaan. Hän pitää sekä hetkittäisiä ilonaiheita että omaa tulevaisuuttaan merkityksettöminä. Hän on luopunut toivosta.

On kuitenkin olemassa vielä neljäs vaihtoehto, ja se on se suhtautumistapa tai näkökulma, joka mahdollistaa todellisen onnen. Tämä onnellinen asenne huomioi sekä nykyhetken että tulevan ja pitää molempia tärkeinä. Onnellinen näkökulma arvostaa tämänhetkistä hyötyä ja nautintoa mutta myös tulevaa hyötyä ja iloa.

Onnellisuus on mahdollista siis silloin, jos opettelee sekä nauttimaan hetkestä että huomioimaan tulevan. Tällöin emme mieti ”Pitäisikö minun olla onnellinen nyt vai tulevaisuudessa?” vaan ”Kuinka voin olla onnellinen nyt ja tulevaisuudessa?” Huomioimme sekä päivittäiset ilot ja nautinnot että tulevan suunnittelun.

Entä käytännössä?

Ben-Shaharin mukaan tällainen onnellisuuteen johtava asenne ei välttämättä ole meille luontainen tai helppo, mutta sitä on mahdollista opetella. Meidän tulisi siis tavoitella asioita mutta varmistaa, että itse prosessi on myös miellyttävä. Samoin meidän tulisi oppia iloitsemaan hetkestä, nauttimaan ja juhlimaan mutta samalla muistaa kaikkien tekojemme seuraukset ja myös varautua näihin seurauksiin.

Entä miten tämä sitten käytännössä tapahtuu? Tässä vielä artikkelin lopuksi muutama konkreettinen neuvo:

1) Aseta tavoitteita
Tutkimusten mukaan tavoitteiden asettaminen auttaa onnellisuuden lisäämisessä. Tavoitteet voivat olla yhtä lailla pidemmän ajan kuin lyhyen ajan tavoitteita. Erikoista on, että tavoitteiden onnellisuutta lisäävä vaikutus ei näyttäisi riippuvan siitä, toteutuvatko tavoitteet vai eivät. Tavoitteiden pohtimisessa ja asettamisessa on siis itsessään jotain sellaista, joka tekee arjesta merkityksellisen ja lisää meidän tunnettamme siitä, että voimme vaikuttaa omaan elämäämme.

2) Rakenna rituaaleja
Rituaalit ovat säännöllisiä, aikaan sidottuja toimintoja, joilla on meille merkitystä. Jos jokin asia tekee meidät onnelliseksi ja antaa meille nautintoa, meidän tulisi pyrkiä tekemään näistä asioista säännöllisesti toistuvia. Sinällään rituaali voi olla melkein mitä tahansa: iltakävely puolison kanssa, kahvihetki ystävän seurassa, säännöllisesti toistuva urheilusuoritus, viikonloppuloma tai jokin harrastus tai muu ilonaihe. Eri ihmisille erilaiset asiat tuovat iloa ja nautintoa. Tavoitteena olisi, että tekisimme näistä asioista sellaisia, että ne toistuvat arjessamme säännöllisesti ilman, että meidän täytyy joka kerta suunnattomasti ponnistella niiden toteuttamiseksi.

3) Yksinkertaista
Tee vähemmän asioita mutta tee ne rauhassa ja hyvin. Omista vähemmän mutta tarpeellisia asioita. Tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että varallisuuden lisääntyminen ei yleensä lisää onnellisuutta. Ajan lisääntyminen sen sijaan lisää myös onnellisuutta. Tunne siitä, että meillä on riittävästi aikaa tehdä asioita, on merkittävä tekijä onnellisuuden taustalla. Englanniksi tätä kutsutaan termillä time affluence, ’aikavarallisuus’. Sen saavuttaminen on puolestaan mahdollista, jos yksinkertaistamme radikaalisti ja johdonmukaisesti aikatauluamme ja priorisoimme tehtäviämme.

4) Kertaa päivittäin onnellisia hetkiä
Käytä joka ilta hetki siihen, että kertaat mielessäsi kaikki ne asiat, jotka tekivät sinut päivän mittaan onnelliseksi. Tämä on hyvin yksinkertainen tapa, jonka on havaittu lisäävän onnellisuutta merkittävästi. Se soveltuu mainiosti myös ensimmäiseksi rituaaliksesi. Jos teet tätä säännöllisesti, onnellisuuden tunteesi lisääntyy ja onnelliseksi tekevät asiat tulevat myös lisääntymään.

—

Lue myös:
Raha ja onnellisuus